▓▓ Exclusive suomi ▓▓

[☾♔TALAYEH_A♔☽]

Opi nukkuessasi
Nykyisin vieraat kielet ovat osa peruskoulutusta. Kunpa vain niiden oppiminen ei olisi niin hankalaa! Tässä hyviä uutisia niille, joilla on vaikeuksia kielten kanssa. Opimme nimittäin tehokkaimmin nukkuessamme! Lukuisat tieteelliset tutkimukset ovat tulleet tähän tulokseen. Voimme käyttää tätä hyödyksemme kielten oppimisessa. Käsittelemme unissamme päivän tapahtumia. Aivomme analysoivat uusia kokemuksia. Kaikki mitä olemme kokeneet, ajatellaan uudelleen. Uusi sisältö vahvistuu aivoissamme. Juuri ennen nukahtamista opitut asiat tallentuvat erityisen hyvin. Siksi voi olla hyödyllistä käydä illalla läpi tärkeitä asioita. Unen eri jaksot käsittelevät eri oppimissisältöjä. REM-uni auttaa psykomotorista oppimista. Musiikin soittaminen tai urheilu kuuluvat tähän kategoriaan. Sen sijaan puhtaan tiedon oppiminen tapahtuu syvässä unessa. Silloin käydään läpi kaikki, mitä opimme. Jopa sanasto ja kielioppi! Kun opimme kieliä, aivojemme pitää tehdä kovasti töitä. Sen täytyy tallentaa uusia sanoja ja sääntöjä. Kaikki tämä toistetaan unessa. Tutkijat kutsuvat tätä toistamisteoriaksi. On kuitenkin tärkeää, että nukut hyvin. Ruumiin ja mielen pitää palautua kunnolla. Ainoastaan silloin aivot voivat toimia tehokkaasti. Voi sanoa, että hyvä uni tuottaa hyvän kognitiivisen suorituksen. Levätessämme aivomme ovat edelleen toiminnassa… Siis: hyvää yötä, Gute Nacht, good night, buona notte, dobrou noc!

 

[☾♔TALAYEH_A♔☽]

Latinako elävä kieli?
Englanti on tänään kaikkein tärkein universaali kieli. Sitä opetetaan kaikkialla maailmassa, ja se on monen valtion virallinen kieli. Aikaisemmin latinalla oli tämä rooli. Latinaa puhuivat alunperin latinalaiset. He asuivat Latiumissa, jonka keskus oli Rooma. Kieli levisi Rooman valtakunnan laajentumisen yhteydessä. Antiikin aikana latina oli monien ihmisten äidinkieli. He asuivat Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä. Puhuttu latina oli kuitenkin erilaista kuin klassinen latina. Se oli arkikieltä, jota kutsuttiin vulgääriksi latinaksi. Rooman vaikutusvallan alaisilla alueilla oli erilaisia murteita. Keskiaikana murteista kehittyi kansalliskieliä. Latinasta polveutuneet kielet ovat romaanisia kieliä. Niihin kuuluvat italia, espanja ja portugali. Ranska ja romania perustuvat myös latinaan. Mutta latina ei koskaan todella kuollut. Se oli tärkeä kaupallinen kieli aina 1800-luvulle saakka. Se myös oli edelleen koulutettujen kieli. Latinalla on tänäänkin suuri merkitys tieteelle. Monet tekniset käsitteet ovat peräisin latinasta. Sen lisäksi latinaa opetetaan edelleen kouluissa vieraana kielenä. Usein yliopistot edellyttävät latinan taitoa. Latina ei siis ole kuollut, vaikka sitä ei enää puhutakaan. Latina on tullut takaisin viime vuosina. Latinan opiskelijoiden määrä on alkanut jälleen kasvaa. Latinaa pidetään edelleen keinona tutustua monien maiden kieleen ja kulttuuriin. Rohkaistu ja kokeile siis latinaa! Audaces fortuna adiuvat eli onni suosii rohkeaa!

 

[☾♔TALAYEH_A♔☽]

Eleiden kieli
Ihmiset ovat luoneet kieliä viestimistä varten. Jopa kuuroilla tai huonokuuloisilla on oma kielensä. Se on viittomakieli, kaikkien kuulovammaisten peruskieli. Se muodostuu symbolien yhdistelemisestä. Näin siitä on tullut visuaalinen kieli tai ”näkyvä” kieli. Ymmärretäänkö viittomakieltä siis kansainvälisellä tasolla? Ei, viittomakielessäkin on erilaisia kansalliskieliä. Jokaisella maalla on oma viittomakielensä. Maan kulttuurilla on siihen vaikutuksensa. Näin on, koska kieli kehittyy aina kulttuurista. Tämä on totta myös niiden kielten suhteen, joita ei puhuta. On kuitenkin olemassa kansainvälinen viittomakieli. Sen merkit ovat kuitenkin jonkin verran monimutkaisempia. Kansalliset viittomakielet muistuttavat silti toisiaan. Monet merkit ovat tuttuja. Ne viittaavat esittämänsä esineen muotoon. Laajimmin käytetty viittomakieli on Amerikan viittomakieli. Viittomakielet on tunnustettu täysipainoisiksi kieliksi. Niillä on oma kielioppinsa. Se on kuitenkin erilainen kuin puhuttujen kielten kielioppi. Sen seurauksena viittomakieltä ei voi kääntää sanasta sanaan. Viittomakielen tulkkeja on silti olemassa. Tieto kommunikoidaan samanaikaisesti viittomakielellä. Se tarkoittaa, että yhdellä yksittäisellä viittomalla voidaan ilmaista kokonainen lause. Viittomakielessäkin on murteita. Alueellisilla erikoisuuksilla on omat merkkinsä. Jokaisella viittomakielellä on myös oma äänensävynsä. Viittomiinkin sopii siis: Korostuksemme paljastaa alkuperämme!

 

[☾♔TALAYEH_A♔☽]

Kreolikielet
Tiesitkö, että eteläisellä Tyynellämerellä puhutaan saksaa? Ihan totta! Joissakin osissa Papua-UuttaGuineaa ja Australiaa ihmiset puhuvat Unserdeutsch-kieltä. Se on kreolikieli. Kreolikieliä syntyy kielten kosketustilanteissa. Eli silloin kun useat eri kielet kohtaavat toisensa. Nyt monet kreolikielet ovat lähes kadonneet. Mutta maailmassa on edelleen 15 miljoonaa kreolikielen puhujaa. Kreolikielet ovat aina äidinkieliä. Se on eri asia kuin pidgin-kielet. Pidgin-kielet ovat hyvin yksinkertaisia puhekieliä. Ne kelpaavat ainoastaan alhaisen tason viestintään. Useimmat kreolikielet saivat alkunsa siirtomaa-ajalla. Sen vuoksi kreolikielet perustuvat usein eurooppalaisiin kieliin. Yksi kreolikielille luonteenomainen piirre on rajoitettu sanavarasto. Kreolikielillä on myös oma äänneoppi. Kreolikielten kielioppi on erittäin yksinkertainen. Puhujat eivät yksinkertaisesti välitä monimutkaisista säännöistä. Jokainen kreolikieli on tärkeä osa kansallista identiteettiä. Sen seurauksena on olemassa paljon kreolikielillä kirjoitettua kirjallisuutta. Kreolikielet ovat erityisen kiinnostavia kielentutkijoille. Tämä johtuu siitä, että ne osoittavat, miten kielet kehittyvät ja myöhemmin kuolevat. Kielen kehitystä voidaan siis tutkia kreolikielten kautta. Ne osoittavat myös, että kielet voivat muuttua ja sopeutua. Kreolikielten tutkimusta kutsutaan englanniksi nimillä Creolistics ja Creology - kreolikielten tutkimus. Yksi kaikkein tunnetuimmista kreolinkielisistä lauseista tulee Jamaikalta. Bob Marley teki sen tunnetuksi – tunnetko sinä sen? Se on No woman, no cry! (= Älä itke, nainen!)

 

[☾♔TALAYEH_A♔☽]

Naiset ja miehet puhuvat eri lailla
Tiedämme kaikki, että naiset ja miehet ovat erilaisia. Tiesitkö myös, että he puhuvat eri lailla? Monilukuiset tutkimukset ovat osoittaneet sen. Naisten puhekaavat ovat erilaisia kuin miesten. Heidän puhetapansa on usein epäsuorempaa ja varautuneempaa. Miehet päinvastoin käyttävät tyypillisesti selkeää ja suoraa kieltä. Puheenaiheet ovat myös erilaisia. Miehet puhuvat enemmän uutisista, taloudesta tai urheilusta. Naiset ovat kiinnostuneempia sosiaalisista aiheista kuten perheestä tai terveydestä. Miehet siis haluavat puhua faktoista. Naiset puhuvat mieluummin ihmisistä. On hätkähdyttävää, että naiset pyrkivät käyttämään ”heikkoa” kieltä. Toisin sanoen he puhuvat varovaisemmin ja kohteliaasti. Naiset myös esittävät enemmän kysymyksiä. Sillä tavoin he todennäköisesti pyrkivät sopusointuun ja välttämään erimielisyyksiä. Sen lisäksi naisilla on paljon laajempi tunteiden sanavarasto. Miesten keskustelu on usein jonkinlaista kilpailua. Heidän kielensä on selkeästi haastavampaa ja hyökkäävämpää. Miehet lausuvat myös päivittäin paljon vähemmän sanoja kuin naiset. Jotkut tutkijat väittävät tämän johtuvan aivojen erilaisesta rakenteesta. Naisten ja miesten aivot ovat nimittäin erilaiset. Toisin sanoen heidän puhekeskuksensa on myös rakenteeltaan erilainen. Myös muut tekijät vaikuttavat mitä todennäköisimmin kieleemme. Tiede ei ole tutkinut tätä aluetta pitkään aikaan. Naiset ja miehet eivät silti puhu täysin erilaisia kieliä. Väärinymmärryksiä ei välttämättä esiinny. Menestyksellinen kommunikaatio saavutetaan monilla menettelytavoilla. Niistä yksinkertaisin kuuluu: Kuuntele paremmin!

 

[☾♔TALAYEH_A♔☽]

Media ja kieli
Medialla on vaikutus myös kieleemme. Uudella medialla on tässä erityisen tärkeä rooli. Tekstiviestit, sähköposti ja nettikeskustelut ovat synnyttäneet uuden kielen. Tämä mediakieli on luonnollisesti erilainen eri maissa. Tietyt piirteet löytyvät kuitenkin kaikista mediakielistä. Nopeus on ennen kaikkea tärkeää meille käyttäjille. Vaikka kirjoitamme, haluamme silti saada aikaan elävän kommunikaation. Se tarkoittaa, että haluamme vaihtaa tietoja niin nopeasti kuin mahdollista. Niinpä me matkimme todellista keskustelua. Tällä tavoin kieleemme on kehittynyt sanallinen luonne. Sanoja tai lauseita lyhennetään usein. Kieliopista tai pilkkusäännöistä ei yleensä piitata. Oikeinkirjoituksemme on väljempää ja prepositiot jäävät usein kokonaan pois. Tunteita ilmaistaan vain harvoin mediakielellä. Niiden suhteen käytämme mieluummin niinsanottuja hymiöitä. Ne ovat symboleja, joiden tarkoituksena on ilmaista, miltä meistä tuntuu juuri sillä hetkellä. Tekstiviestejä varten on tiettyjä koodeja ja nettikeskusteluun omaa slangia. Mediakieli on sen vuoksi hyvin suppea kieli. Mutta kaikki (käyttäjät) käyttävät sitä samalla tavalla. Tutkimusten mukaan koulutus tai älykkyys ei tee eroa. Erityisesti nuoret ihmiset käyttävät mielellään mediakieltä. Siksi kriitikot ajattelevat kielemme olevan vaarassa. Tiede näkee ilmiön vähemmän kielteiseksi. Lapset nimittäin osaavat erottaa, milloin ja miten heidän pitää kirjoittaa. Asiantuntijat uskovat, että uudesta mediakielestä on jopa hyötyä. Se voi nimittäin edistää lasten kielitaitoa ja luovuutta. Nykyään kirjoitetaan myös enemmän – mutta ei kirjeitä, vaan sähköposteja! Olemme siitä iloisia!

 

[☾♔TALAYEH_A♔☽]

Oppiminen ja tunteet
Olemme onnellisia, kun kykenemme kommunikoimaan vieraalla kielellä. Olemme ylpeitä itsestämme ja siitä, että edistymme oppimisessamme. Jos taas emme onnistu, meitä harmittaa tai olemme pettyneitä. Oppimiseen liittyy siis erilaisia tunteita. Uusissa tutkimuksissa on tultu mielenkiintoisiin tuloksiin. Ne osoittavat, että tunteilla on tehtävä oppimisen aikana. Tunteet nimittäin vaikuttavat menestymiseemme opiskelussa. Oppiminen on aina ”ongelma” aivoillemme. Ja ne haluavat ratkaista tämän ongelman. Onnistuminen tai epäonnistuminen riippuvat tunteistamme. Jos uskomme kykenevämme ratkaisemaan ongelman, olemme luottavaisia. Emotionaalinen tasapaino auttaa meitä oppimaan. Myönteinen ajattelu edistää älyllisiä kykyjämme. Toisaalta opiskeluun liittyvä stressi ei toimi yhtä hyvin. Epäilys tai huoli haittaa hyvää suoritusta. Opimme erityisen huonosti, jos olemme peloissamme. Siinä tapauksessa aivomme eivät kykene tallentamaan uutta sisältöä kovin hyvin. Siksi opiskellessa onkin aina tärkeää olla motivoitunut. Tunteet siis vaikuttavat oppimiseen. Mutta oppiminen myös vaikuttaa tunteisiimme! Samat aivorakenteet, jotka käsittelevät tietoa, käsittelevät myös tunteita. Oppiminen voi siis tehdä sinut onnelliseksi, ja onnelliset oppivat paremmin. Oppiminen ei tietenkään ole aina hauskaa; se voi olla myös hankalaa. Siksi meidän pitäisi aina asettaa pieniä tavoitteita. Sillä tavoin emme ylirasita aivojamme. Ja varmistamme, että kykenemme vastaamaan odotuksiimme. Menestyksemme on silloin palkinto, joka motivoi meitä aina uudelleen. Opi siis jotain – ja tee se hymyillen!

 

[☾♔TALAYEH_A♔☽]

Sanat ja sanavarasto
Jokaisella kielellä on oma sanavarastonsa. Se käsittää tietyn määrän sanoja. Sana on itsenäinen kielellinen yksikkö. Sanoilla on aina erityinen merkitys. Se erottaa ne äänteistä tai tavuista. Sanojen määrä on erilainen joka kielessä. Englannissa on esimerkiksi paljon sanoja. Se tunnetaan jopa sanavaraston suhteen maailmanmestarina. Englannin kielessä on nykyisin arviolta enemmän kuin miljoona sanaa. Oxford English Dictionary -sanakirjassa on yli 600 000 sanaa. Kiinassa, espanjassa ja venäjässä sanoja on paljon vähemmän. Kielen sanavarasto on riippuvainen myös sen historiasta. Englanti on saanut vaikutteita monista muista kielistä ja kulttuureista. Sen seurauksena englannin sanavarasto on kasvanut merkittävästi. Vielä tänäänkin englannin sanavarasto yhä laajenee. Asiantuntijoiden arvion mukaan joka päivä lisätään 15 uutta sanaa. Ne ovat enimmäkseen peräisin uudesta mediasta. Tieteellistä termistöä ei ole tässä laskettu mukaan. Pelkästään kemian termistö käsittää tuhansia sanoja. Pitempiä sanoja käytetään vähemmän kuin lyhyempiä sanoja melkein joka kielessä. Useimmat puhujat käyttävät vain muutamia sanoja. Siksi valitsemme aktiivisen ja passiivisen sanavaraston välillä. Passiivinen sanasto sisältää sanat, jotka ymmärrämme. Käytämme kuitenkin niitä harvoin tai emme ollenkaan. Aktiivisessa sanavarastossa ovat sanat, joita käytämme säännöllisesti. Muutama sana riittää yksinkertaiseen keskusteluun tai tekstiin. Englannin kielessä tarvitset siihen vain noin 400 sanaa ja 40 verbiä. Älä siis ole huolissasi, jos sanavarastosi on rajoittunut!

 

[☾♔TALAYEH_A♔☽]

Varhainen oppiminen
Nykyisin vieraista kielistä on tullut aina vain tärkeämpiä. Tämä koskee myös työelämää. Sen seurauksena vieraiden kielten opiskelijoiden määrä on kasvanut. Monet vanhemmat haluaisivat lastensakin oppivan kieliä. Se onnistuu parhaiten nuorella iällä. Eri puolilla maailmaa on jo monia kansainvälisiä peruskouluja. Esikoulut, joissa opetetaan monilla kielillä, ovat tulleet aina vain suositummiksi. Niin varhain tapahtuvalla oppimisella on monia etuja. Kyse on aivojemme kehittymisestä. Aivomme kehittävät kielirakenteita neljän vuoden ikään saakka. Nämä hermosolujen verkot auttavat meitä oppimaan. Myöhemmin elämässä uusia rakenteita ei muodostu niin hyvin. Vanhempien lasten ja aikuisten on vaikeampi oppia kieliä. Siksi meidän pitäisi edesauttaa aivojemme varhaista kehitystä. Lyhyesti: mitä nuorempi, sen parempi. Jotkut ihmiset kuitenkin vastustavat varhaista oppimista. He pelkäävät, että monikielisyys on ylivoimaista pienille lapsille. Sen lisäksi pelätään, etteivät he opi mitään kieltä kunnolla. Nämä epäilykset ovat kuitenkin tieteen näkökohdasta katsottuna perusteettomia. Useimmat kielitieteilijät ja neuropsykologit ovat optimistisia. Heidän tutkimuksensa aiheesta osoittavat myönteisiä tuloksia. Lapsilla on yleensä hauskaa kielikursseilla. Ja jos lapset oppivat kieliä, he myöskin ajattelevat kieliä. Siksi he oppiessaan vieraita kieliä oppivat tuntemaan myös äidinkieltään. He hyötyvät kielitaidoistaan läpi koko elämänsä. On mahdollisesti parempi aloittaa vaikeammilla kielillä. Lapsen aivot nimittäin oppivat nopeasti ja vaistonvaraisesti. Niitä ei haittaa vaikka ne tallentavat hello, ciao ja néih hóu!

 

[☾♔TALAYEH_A♔☽]

Oppiminen ja oppimistyylit
Jos joku ei edisty kovin paljon oppimisessaan, hän saattaa oppia väärällä tavalla. Toisin sanoen hän ei opi tavalla, joka sopii hänen ”tyyliinsä”. Yleensä tunnistetaan neljä oppimistyyliä. Nämä oppimistyylit liittyvät aisteihin. On olemassa kuuloon, näköön, kommunikaatioon ja motoriikkaan liittyvät oppimistyylit. Kuulotyyppi oppii parhaiten kuulemastaan. Hän voi esimerkiksi muistaa hyvin sävelmiä. Opiskellessaan hän lukee itselleen; hän oppii sanastoa lukemalla ääneen. Tämä tyyppi puhuu usein itsekseen. CD't tai aihetta koskevat luennot ovat hänelle hyödyllisiä. Visuaalinen tyyppi oppii parhaiten näkemästään. Hänelle on tärkeää voida lukea tieto. Hän tekee paljon muistiinpanoja opiskellessaan. Hän käyttää oppiessaan myös mielellään kuvia, taulukoita ja muistilappuja. Tämä tyyppi lukee paljon ja näkee usein unia, jotka ovat värillisiä. Hän oppii parhaiten miellyttävässä ympäristössä. Kommunikatiivinen tyyppi pitää eniten keskusteluista ja pohdinnoista. Hän tarvitsee vuorovaikutusta ja keskustelua toisten kanssa. Hän kysyy luokassa paljon kysymyksiä ja oppii hyvin ryhmässä. Motorinen tyyppi oppii liikkeen kautta. Hän oppii mieluiten ”tekemällä” ja haluaa kokeilla kaikkea. Hän haluaa olla fyysisesti aktiivinen ja jauhaa purukumia opiskellessaan. Hän ei pidä teorioista, mutta pitää kokeista. On tärkeää huomata, että melkein kaikki ovat näiden tyyppien sekoituksia. Kukaan ei siis edusta yhtä ainoaa tyyppiä. Siksi opimme parhaiten, kun käytämme kaikkia aistejamme. Silloin aivomme on aktivoitu monella tavalla, ja ne tallentavat hyvin uutta sisältöä. Lue ja kuuntele sanastoa ja keskustele siitä! Ja harrasta sen jälkeen urheilua!