▓▓ Exclusive suomi ▓▓

[☾♔TALAYEH_A♔☽]

Äidinkieli? Isänkieli!
Keneltä opit lapsena kielesi? Sanot varmaan: Äidiltä! Useimmat ihmiset maailmassa ajattelevat niin. Käsite ”äidinkieli” esiintyy lähes kaikilla kansoilla. Se on tuttu englantilaisille ja myös kiinalaisille. Ehkä siksi että äidit viettävät enemmän aikaa lasten kanssa. Tuoreet tutkimukset ovat tulleet kuitenkin eri tuloksiin. Ne osoittavat, että kielemme onkin useimmiten isämme kieli. Tutkijat selvittivät geneettistä aineistoa ja keskenään sekoittuneiden heimojen kieliä. Niissä heimoissa vanhemmat tulivat eri kulttuureista. Heimot olivat peräisin tuhansien vuosien takaa. Syynä tähän olivat laajat väestöliikkeet. Näiden sekoittuneiden heimojen geneettiset aineistot analysoitiin. Sitten niitä verrattiin heimon kieleen. Useimmissa heimoissa puhuttiin miespuolisten esi-isien kieltä. Se tarkoittaa, että maan kieli tulee Y-kromosomista. Miehet siis toivat kielensä vieraisiin maihin. Ja siellä naiset omaksuivat miesten uuden kielen. Myös nykyisin isillä on melkoinen vaikutus kieleemme. Oppiessaan vauvat nimittäin ohjautuvat isänsä kieleen. Isät puhuvat huomattavasti vähemmän lastensa kanssa. Miesten lauserakenne on myös yksinkertaisempi kuin naisten. Sen tuloksena isän kieli sopii paremmin vauvoille. Se ei ole heille ylivoimaista, ja siksi se on helpompi oppia. Siksi lapset matkivat mieluummin puhuessaan ”isää” kuin ”äitiä”. Myöhemmin äidin sanavarasto muovaa lapsen kieltä. Tällä tavoin äidit ja isät vaikuttavat kieleemme. Oikeastaan pitäisi siis puhua vanhempien kielestä!

 

[☾♔TALAYEH_A♔☽]

Romaaniset kielet
700 miljoonaa ihmistä puhuu romaanisia kieliä äidinkielenään. Romaaninen kieliryhmä on siis maailman tärkeimpiä. Romaaniset kielet kuuluvat indoeurooppalaiseen kieliperheeseen. Kaikkien romaanisten kielten taustalla on latina. Se tarkoittaa, että kielet ovat Rooman kielen jälkeläisiä. Kaikkien romaanisten kielten perusta oli vulgaarilatina. Sillä tarkoitetaan myöhäisantiikin aikoina puhuttua latinaa. Vulgaarilatina levisi Eurooppaan Rooman valloitusretkien aikana. Siitä kehittyivät sitten romaaniset kielet ja murteet. Latina itse on italialainen kieli. Romaanisia kieliä on kaikkiaan noin 15. Tarkkaa määrää on vaikea päättää. On usein epäselvää, onko kyse itsenäisistä kielistä vai ainoastaan murteista. Muutamia romaanisia kieliä on vuosien mittaan kuollut. Mutta uusia romaanisiin kieliin perustuvia kieliä on myös kehittynyt. Ne ovat kreolikieliä. Espanja on nykyisin suurin romaaninen kieli maailmassa. Se kuuluu maailman kieliin 380 miljoonalla puhujallaan. Romaaniset kielet ovat hyvin mielenkiintoisia tutkijoille. Syynä on se, että tämän kieliryhmän historia on tallennettu hyvin. Latinalaisia tai roomalaisia tekstejä on ollut olemassa 2 500 vuoden ajan. Kielitieteilijät käyttävät niitä tutkiakseen yksittäisten kielten kehitystä. Näin voidaan tutkia sääntöjä, joiden perusteella kieli kehittyy. Monia näistä tuloksista voidaan siirtää toisiin kieliin. Romaanisten kielten kielioppi on rakentunut samalla lailla. Ennen kaikkea kielten sanavarasto on samanlainen. Jos joku puhuu yhtä romaanista kieltä, hän voi helposti oppia toisen. Kiitos, latina!

 

[☾♔TALAYEH_A♔☽]

Kieli ja kirjoitus
Jokaista kieltä käytetään ihmisten välisessä viestinnässä. Kun puhumme, ilmaisemme ajatuksiamme ja tunteitamme. Kun teemme niin, emme aina noudata kielemme sääntöjä. Käytämme omaa kieltämme, arkikieltämme. Kieli on erilaista kirjoitettuna. Silloin siinä esiintyvät kaikki kielemme säännöt. Kirjoitus tekee kielestä todellisen kielen. Se tekee kielestä näkyvän. Kirjoituksen avulla on siirretty tuhansien vuosien tietämys jälkipolville. Siksi kirjoitus on jokaisen kehittyneen kulttuurin perusta. Ensimmäinen kirjoitusmuoto keksittiin yli 5 000 vuotta sitten. Se oli sumeerien nuolenpääkirjoitus. Kirjoitus oli kaiverrettu savilaattoihin. Muinaisten egyptiläisten hieroglyfejä käytettiin lähes 3000 vuoden ajan. Muinaisten egyptiläisten hieroglyfit olivat olemassa suunnilleen yhtä kauan. Lukemattomat tiedemiehet ovat omistautuneet niiden tutkimukseen. Hieroglyfit edustavat suhteellisen monimutkaista kirjoitusjärjestelmää. Ne keksittiin kuitenkin todennäköisemmin hyvin yksinkertaisesta syystä. Silloinen Egypti oli suunnattoman suuri kuningaskunta, jossa oli paljon asukkaita. Jokapäiväinen elämä ja ennen kaikkea taloudellinen järjestelmä piti organisoida. Verot ja kirjanpito täytyi hallita tehokkaasti. Tätä tarkoitusta varten muinaiset egyptiläiset kehittivät graafiset merkkinsä. Aakkosiin perustuva kirjoitusjärjestelmä on puolestaan peräisin sumeereilta. Jokainen kirjoitusjärjestelmä paljastaa paljon sitä käyttävistä ihmisistä. Sen lisäksi jokaisen maan luonteenomaiset piirteet näkyvät sen kirjoituksesta. Valitettavasti käsinkirjoituksen taide on katoamassa. Nykyaikainen teknologia tekee siitä melkein tarpeetonta. Siis älä vain puhu, jatka myös kirjoittamista!

 

[☾♔TALAYEH_A♔☽]

Germaaniset kielet
Germaaniset kielet kuuluvat indoeurooppalaiseen kieliperheeseen. Tälle kieliryhmälle ovat luonteenomaisia sen fonologiset piirteet. Fonologisten piirteiden erilaisuudet erottavat nämä kielet toisistaan. Germaanisia kieliä on noin 15. 500 miljoonaa ihmistä puhuu maailmassa näitä kieliä äidinkielenään. Yksittäisten kielten tarkkaa määrää on vaikea päätellä. On usein epäselvää, onko kyse itsenäisistä kielistä vai ainoastaan murteista. Tärkein germaaninen kieli on englanti. Se on 350 miljoonan puhujan äidinkieli eri puolilla maailmaa. Sen jälkeen tulevat saksa ja hollanti. Germaaniset kielet jakautuvat eri ryhmiin. Niitä ovat pohjoisgermaaniset, länsigermaaniset ja itägermaaniset. Pohjoisgermaanisia kieliä ovat skandinaaviset kielet. Englanti, saksa ja hollanti ovat länsigermaanisia kieliä. Itägermaaniset kielet ovat kaikki kuolleet. Esimerkiksi vanha englanti kuului tuohon ryhmään. Siirtomaa-aika levitti germaanisia kieliä kautta maailman. Sen seurauksena hollantia ymmärretään Karibialla ja Etelä-Afrikassa. Kaikki germaaniset kielet ovat lähtöisin samasta kannasta. On epäselvää, oliko olemassa yhtenäinen kantakieli. Sitä paitsi on olemassa vain harvoja vanhoja germaanisia tekstejä. Toisin kuin romaanisista kielistä germaanisista kielistä ei ole juuri mitään lähteitä. Germaanisten kielten tutkimus on sen vuoksi vaikeampaa. Germaanisten kansojen, tai teutonien, kulttuurista tiedetäänkin suhteellisen vähän. Teutonikansat eivät yhdistyneet. Sen vuoksi ei ollut yhteistä identiteettiä. Tieteen täytyykin turvautua muihin lähteisiin. Ilman kreikkalaisia ja roomalaisia tietäisimme hyvin vähän teutoneista!

 

[☾♔TALAYEH_A♔☽]

Vinkkejä vieraan kielen oppimiseen
Uuden kielen oppiminen on aina työlästä. Ääntäminen, kielioppisäännöt ja sanavarasto vaativat paljon itsekuria. Erilaisilla konsteilla voi kuitenkin helpottaa oppimista! Aivan ensimmäiseksi on tärkeää ajatella positiivisesti. Ole innostunut uudesta kielestä ja uusista kokemuksista! Teoriassa ei ole väliä, millä aloitat. Etsi aihe, joka on mielestäsi erityisen mielenkiintoinen. On järkevää keskittyä ensin kuuntelemiseen ja puhumiseen. Lue ja kirjoita vasta sen jälkeen. Kehitä itsellesi ja päivärutiineihisi sopiva järjestelmä. Voit usein oppia adjektiivin ja sen vastakohdan samaan aikaan. Voit myös ripustaa sanalippusia kaikkialle asuintiloihisi. Voit oppia kuuntelemalla äänityksiä samalla kun harrastat liikuntaa tai ajat autoa. Jos jokin asia on sinulle liian vaikea, pysähdy. Pidä tauko tai opiskele jotain muuta! Sillä lailla et menetä intoasi oppia uutta kieltä. Ristisanatehtävien ratkaiseminen uudella kielellä on hauskaa. Elokuvat uudella kielellä tarjoavat hiukan vaihtelua. Voit oppia paljon maasta ja ihmisistä lukemalla ulkomaisia sanomalehtiä. Internetissä on paljon harjoituksia, jotka täydentävät kirjoja. Etsi ystäviä, jotka myös opiskelevat mielellään kieliä. Älä koskaan opiskele jotain uutta sisältöä ilman asiayhteyttä! Kertaa kaikkea säännöllisesti! Sillä lailla aivosi voivat painaa aineiston hyvin muistiin. Niiden, jotka ovat saaneet kyllikseen teoriasta, pitäisi pakata laukkunsa! Sillä missään muualla kuin äidinkieltään puhuvien parissa et voi oppia kieltä tehokkaammin. Voit kirjoittaa matkakokemuksistasi päiväkirjaa. Tärkein asia on kuitenkin: Älä koskaan anna periksi!

 

[☾♔TALAYEH_A♔☽]

Slaavilaiset kielet
300 miljoonan ihmisen äidinkieli on slaavilainen kieli. Slaavilaiset kielet kuuluvat indoeurooppalaiseen kieliperheeseen. Slaavilaisia kieliä on noin 20. Tärkein niistä on venäjä. Venäjä on yli 150 miljoonan ihmisen äidinkieli. Sen jälkeen tulevat puola ja ukraina, joista kummallakin on 50 miljoonaa puhujaa. Kielitiede jakaa slaavilaiset kielet eri ryhmiin. Niitä ovat länsislaavilaiset, itäslaavilaiset ja eteläslaavilaiset kielet. Länsislaavilaisia kieliä ovat puola, tšekki ja slovakki. Venäjä, ukraina ja valkovenäjä ovat itäslaavilaisia kieliä. Eteläslaavilaisia kieliä ovat serbia, kroatia ja bulgaria. Edellisten lisäksi on myös monia muita slaavilaisia kieliä. Niitä puhuu kuitenkin suhteellisen pieni määrä ihmisiä. Slaavilaiset kielillä on yhteinen kantakieli. Yksittäiset kielet ovat kehittyneet siitä suhteellisen myöhään. Ne ovat siten nuorempia kuin germaaniset ja romaaniset kielet. Slaavilaisten kielen sanavarastosta suurin osa on samanlaista. Tämä johtuu siitä, että ne ovat eronneet toisistaan vasta suhteellisen myöhään. Tieteen näkökulmasta katsoen slaavilaiset kielet ovat konservatiivisia. Se tarkoittaa, että niissä on vielä paljon vanhoja rakenteita. Muut indoeurooppalaiset kielet ovat kadottaneet nuo vanhat muodot. Slaavilaiset kielet ovat tämän vuoksi tutkimuksen kannalta hyvin mielenkiintoisia. Niitä tutkimalla voidaan tehdä johtopäätöksiä varhaisemmista kielistä. Tällä tavoin tutkijat toivovat näkevänsä indoeurooppalaisten kielten menneisyyteen. Slaavilaisissa kielissä on tyypillisesti vähän vokaaleja. Sen lisäksi niissä on monia äänteitä, joita ei esiinny toisissa kielissä. Erityisesti länsieurooppalaisilla on usein vaikeuksia ääntämisessä. Ei syytä huoleen – kaikki sujuu hyvin! Puolaksi: Wszystko będzie dobrze!

 

[☾♔TALAYEH_A♔☽]

Kielet ja sanonnat
Joka kielessä on sanontoja. Täten sanonnat ovat tärkeä osa kansallista identiteettiä. Sanonnat paljastavat kunkin maan normeja ja arvoja. Niiden muoto on yleensä tunnettu ja määrätty; sitä ei voi muuttaa. Sanonnat ovat aina lyhyitä ja ytimekkäitä. Niissä käytetään usein kielikuvia. Monet sanonnat on myös luotu runon tapaan. Useimmat sanonnat antavat neuvoja tai käyttäytymisohjeita. Joissakin sanonnoissa on myös selvää arvostelua. Sanonnoissa käytetään myös usein stereotyyppejä. Ne voivat olla toisten kansojen tai maiden ajateltuja tyypillisiä piirteitä. Sanonnoilla on pitkä perinne. Aristoteles kehui niitä lyhyiksi filosofisiksi teoksiksi. Ne ovat puhetaidossa ja kirjallisuudessa tärkeä tyylikeino. Ne ovat erikoisia, koska ne ovat aina ajankohtaisia. Kielitieteessä on oppiaine, joka on omistautunut juuri niille. Monet sanonnat esiintyvät useissa kielissä. Ne voivat siten olla sanastollisesti yhtäläisiä. Siinä tapauksessa eri kielten puhujat käyttävät samoja sanoja. Bellende Hunde beißen nicht, Perro que ladra no muerde. (Haukkuva koira ei pure.) (saksa-espanja) Toiset sanonnat ovat merkitykseltään samanlaisia. Sama ajatus on ilmaistu eri sanoilla. Appeler un chat un chat, Dire pane al pane e vino al vino. (Puhua asioista rehellisesti ja suoraan) (ranska-italia) Sanonnat siis auttavat meitä ymmärtämään toisia ihmisiä ja kulttuureja. Mielenkiintoisimpia ovat sanonnat, jotka tunnetaan eri puolilla maailmaa. Ne koskevat ihmiselämän ”tärkeitä” asioita. Nuo sanonnat käsittelevät kaikille yhteisiä kokemuksia. Ne osoittavat, että olemme kaikki samanlaisia – riippumatta siitä, mitä kieltä puhumme!

 

[☾♔TALAYEH_A♔☽]

Tauot ovat tärkeitä oppimisen onnistumiselle
Jos haluaa menestyä opinnoissa, täytyy pitää usein taukoja! Uudet tieteelliset tutkimukset ovat tulleet tähän tulokseen. Tutkijat selvittivät oppimisen vaiheita. Tutkimuksessa jäljiteltiin erilaisia oppimistilanteita. Omaksumme tiedon parhaiten pieninä paloina. Se tarkoittaa, että meidän ei pitäisi oppia liian paljon yhdellä kertaa. Meidän täytyisi aina pitää taukoja kurssiosuuksien välillä. Opintomenestyksemme nimittäin riippuu biokemiallisista prosesseista. Nämä prosessit tapahtuvat aivoissa. Ne määrittelevät parhaan mahdollisen oppimisrytmimme. Kun opimme jotain uutta, aivomme erittävät tiettyjä aineita. Nämä aineet vaikuttavat aivosolujemme toimintaan. Kahdella tietyllä eri entsyymillä on tärkeä rooli tuossa prosessissa. Niitä erittyy opittaessa uutta sisältöä. Mutta entsyymit eivät erity samanaikaisesti. Niiden vaikutus tapahtuu viiveellä. Opimme kuitenkin parhaiten, kun molemmat entsyymit ovat läsnä samaan aikaan. Onnistumme huomattavasti paremmin, kun pidämme taukoja useammin. Onkin siis järkevää vaihdella yksittäisten opiskelujaksojen pituutta. Taukojen pituudenkin pitäisi vaihtua. Parasta olisi pitää aluksi kaksi 10 minuutin taukoa. Sen jälkeen yksi viiden minuutin tauko. Sitten sinun täytyisi pitää 30 minuutin tauko. Taukojen aikana aivomme tallentavat paremmin muistiin uuden sisällön. Sinun pitäisi lähteä taukojen ajaksi pois työpisteestäsi. Olisi myös hyvä liikkua ympäriinsä taukojen aikana. Lähdepä siis lyhyelle kävelylle opiskelun välillä! Älä pode huonoa omaatuntoa – opit kävellessäsikin!

 

[☾♔TALAYEH_A♔☽]

Myönteiset kielet ja kielteiset kielet
Useimmat ihmiset ovat joko optimisteja tai pessimistejä. Mutta se koskee myös kieliä! Tutkijat analysoivat toistuvasti kieltemme sanavarastoja. Tehdessään sitä he saavat usein hämmästyttäviä tuloksia. Esimerkiksi englannin kielessä on enemmän kielteisiä kuin myönteisiä sanoja. Kielteisiä tunteita ilmaisevia sanoja on melkein kaksinkertaisesti. Länsimaisissa yhteiskunnissa sanavarasto vaikuttaa puhujiin. Ihmiset valittavat siellä varsin usein. He arvostelevat myös monia asioita. Siksi he käyttävät kieltä yleisesti kielteisemmässä sävyssä. Kielteiset sanat ovat mielenkiintoisia toisestakin syystä. Ne sisältävät enemmän tietoa kuin myönteiset sanat. Syy tähän voi löytyä evoluutiostamme. Kaikille elollisille olennoille on aina ollut tärkeää tunnistaa vaarat. Näiden on ollut pakko reagoida nopeasti vaaroihin. Sen lisäksi on haluttu varoittaa toisia vaaroista. Siksi on ollut tärkeää kyetä välittämään tieto hyvin nopeasti. Pitää sanoa mahdollisimman paljon niin vähin sanoin kuin mahdollista. Muutoin kielteisestä kielestä ei juuri ole todellista hyötyä. Se on kenen tahansa helppo kuvitella. Ihmiset, jotka puhuvat kielteisesti, eivät ole varmaan kovin suosittuja. Sen lisäksi kielteinen kieli vaikuttaa tunteisiimme. Myönteisellä kielellä voi toisaalta olla myönteisiä vaikutuksia. Aina myönteiset ihmiset menestyvät paremmin urallaan. Meidän pitäisikin käyttää kieltä huolellisemmin. Valitsemme toki itse käyttämämme sanavaraston. Luomme todellisuutemme kielemme välityksellä. Siis: Puhu myönteisesti!

 

[☾♔TALAYEH_A♔☽]

Kielioppi ehkäisee valheita!
Jokaisella kielellä on omat piirteensä. Joillakin niistä on kuitenkin myös ominaisuuksia, jotka ovat ainutlaatuisia koko maailmassa. Näihin kieliin kuuluu trio. Trio on alkuperäisten amerikkalaisten kieli Etelä-Amerikassa. Noin 2 000 ihmistä Brasiliassa ja Surinamessa puhuu sitä. Trion tekee erikoiseksi sen kielioppi. Se pakottaa nimittäin puhujansa kertomaan aina totuuden. Niinsanottu ”turhauttava pääte” tekee sen. Pääte lisätään trion kielessä verbeihin. Se osoittaa, miten totta lause on. Yksinkertainen esimerkki kertoo tarkkaan, miten tämä toimii. Otetaanpa lause ”Lapsi meni kouluun”. Trion puhujan pitää lisätä tietty pääte verbiin. Päätteellä hän ilmaisee, näkikö hän itse lapsen. Hän voi myös ilmoittaa, että hän tietää asiasta vain puhuttuaan toisten kanssa. Tai hän ilmaisee päätteen välityksellä tietävänsä, että se on valhetta. Puhujan on siis sitouduttava siihen, mitä hän sanoo. Se tarkoittaa, että hänen on ilmoitettava, miten totta lausunto on. Tällä tavoin hän ei voi salata asioita tai liioitella niitä. Jos trion puhuja jättää päätteen pois, häntä pidetään valehtelijana. Surinamin virallinen kieli on hollanti. Kääntäminen hollannista trioon on usein ongelmallista. Useimmat kielet ovat nimittäin vähemmän täsmällisiä. Ne sallivat puhujien olla epämääräisiä. Siksi tulkit eivät aina sitoudu siihen, mitä he sanovat. Kommunikointi trion puhujien kanssa onkin vaikeaa. Olisikohan ”turhauttava pääte” mahdollisesti hyödyllinen myös toisissa kielissä? Ei ainoastaan politiikan kielessä…